sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Voiko alkoholin kulutuksen kääntää laskuun?

Tupakointi on alkanut leimautua yleisessä tietoisuudessa huono-osaisten tyhmähköksi ja katoavaksi harrastukseksi. Tämä merkinnee sitä, että 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa Suomeen rantautunut ja alussa terveyttä edistävänäkin pidetty tapa tulee käytännössä katoamaan Suomesta tämän vuosisadan alkupuoliskon aikana.

Hyvä noin, mutta onko vastaava kehityskulku mahdollista myös alkoholin (ja muiden huumeiden) osalta?

Lainsäädäntö on ollut hyvä apu tupakoinnin rajoittamisessa. Alkoholin nauttiminen ei ole kuitenkaan samalla tavalla vahingollista paikalla oleville sivullisille kuin tupakan savu. Lakien käyttämisestä alkoholin käytön kitkemiseen on myös huonoja kokemuksia. Kieltolain jatkamisen puolesta taisivat 1930-luvun alussa äänestää erityisen innokkaasti vain puupäisimmät raittiusintoilijat ja pirtun salakuljettajat.

Jäljelle näyttää jäävän vain sosiaalinen vaikuttaminen. Sääty- ja luokkayhteiskunnan ajoilta on paljon mainioita esimerkkejä monien perimmältään tarpeettomien tapojen ja tottumusten uskomattoman nopeasta leviämisestä väestön enemmistön keskuuteen. Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotun sukunimen käyttäminen, se että vaimo käyttää aviomiehensä sukunimeä, lattiamatot, ikkunaverhot, sohvakalustot, polttarit ja pitsa. Suunta on ollut yleensä ylemmistä yhteiskuntaluokista alempiin.

Nykyään luokka- tai säätyjako on paljon monimuotoisempi ja tulkinnanvaraisempi ilmiö kuin aikaisemmin, mutta sosiaalisten arvostusten ja tapojen omaksumisessa pätee luullakseni aika pitkälle, että keskimääräistä enemmän koulutettujen ja keskimääräistä paremmin toimeentulevien esimerkkiä noudatetaan enemmän kuin toisin päin. Luulisin, että tuollaista kellokkaan vaikutusvaltaa on myös monilla luottamus- tai muilla näkyvillä henkilöillä kuten kunnanvaltuutetuilla, yhdistysten puheenjohtajilla ja muilla aktiiveilla, urheilijoilla sekä kansanedustajilla ja toimittajilla. Ehkä jopa joillakin blogien kirjoittajilla.

Viinien, viskien ja oluiden maistelun sekä tuntemuksen harrastajista lähes kaikki lienevät keskimääräistä parempituloisia ja paremmin koulutettuja. En vaadi, että nämä suuntaisivat snobin harrastuksensa uusille urille. Voisi riittää, että riittävän moni muu väkijuomien aiheuttamiin ongelmiin kyllästynyt ihminen tuloihin ja koulutukseen katsomatta alkaisi viestiä puheissaan ja erityisesti teoissaan torjuntaansa alkoholin vähäistä vähääkään suurempaa käyttöä ja käytön ihannointia kohtaan. Juhlissa riittää aivan hyvin rituaalinen kuohuviinimalja, ehkä sitäkään ei ihan oikeasti tarvita.

Onko parempia ja tehokkaampia ideoita? Edellyttäen tietenkin, että pidetään kannatettavana kääntää provinssimme kännäilykulttuuri häviöönsä ja alkoholin kulutus nollan suuntaan. On nimittäin muistettava, että kelpo ihmisystävä voi kai kannattaa perustellusti myös kännäyskulttuurin tehostamista, jos ei näe elämää selvänä ja terveempänä parempana vaihtoehtona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita: