Facebook ja pitkät kehityskulut

Monet meistä yli 30-vuotiaista pitävät facebookia ja muita sosiaalisia medioita (tarkoitan niillä internetissä toimivia yhteisöpalveluja) turhanaikaisina muoti-ilmiöinä. Suhtautuminen on samantapaista kuin 1990-luvun alussa kännykkään. Moni järki-ihminen ajatteli, että ei hanki koskaan moista aparaattia.

Minäkin ajattelin tähän tapaan facebookista vielä runsas vuosi sitten, vaikka olin 1990-luvun alussa innokas kännyn käytön edistäjä.

Arvioin viime vuoden lopulla facebookia pitkien kehityskulkujen näkökulmasta, kun oli erään mukavan tehtävän vuoksi mietittävä, mitä hyötyä on historian ja erityisesti esihistorian tuntemuksesta. Seurauksena oli oivallus, että facebookin tapaiset sosiaaliset mediat merkitsevät ennen muuta paluuta menneisyyteen tai ehkä täsmällisemmin sanoen korjausliikettä ihmisten enemmistön taipumusten mukaisten olosuhteiden suuntaan. Sellaiseen täyteläiseen sosiaaliseen sfääriin, jossa lajimme on kehittynyt ja elänyt 99,98 prosenttia olemassaolonsa ajasta. Viittaan esimerkiksi Sirpa Leskisen ja Petro Pesosen oivalliseen Vantaan esihistoria -kirjaan. Kirjoittajien arvion mukaan kivikauden asumuksessa asui 15-20 ihmistä ja vieressä oli tyypillisesti puhe-etäisyyden päässä pari saman kokoista asumusta. Yksilöä lähes koko ajan ympäröivän elossapitoyhteisön koko on siten perinteellisesti ollut noin 45-60 ihmistä.

Aineellinen hyvinvointi on pienentänyt hitaasti ja pitkälti huomaamatta sekä hyvin monen eri tekijän kumulaationa lauman koon keskimäärin hieman yli kahden henkilön kokoiseksi. Kyse on laumasta, jossa suuri enemmistö elää lähtökohtaisesti 75-100 prosenttia vuoden tunneista. Lauman radikaali kutistuminen on tapahtunut Suomessa viimeisen runsaan sadan vuoden aikana.

Tämä hahmotus ennustaa, että sosiaaliset mediat valtaavat yhteiskunnan 10-20 vuoden tähtäimellä samalla tavoin kuin kännykkä. Itse asiassa kännykän ja tekstiviestin menestys voidaan tulkita pitkälti samasta syystä johtuvaksi kuin sosiaalisten medioidenkin. Samalla se, että niissä kaikissa pyöritellään lähes vain jonninjoutavia asioita, saa selityksen ja synninpäästön. Mitä muuta pääosa normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on kuin kepeää porinaa? Varsinaiset hyödyt rinnastuvat laihan hernekeiton lihaisiin sattumiin, joita ei saa erikseen, ilman keittoa.

Lisäksi tämä hahmotus viittaa siihen, että huoli ja keskustelu facebookin käytön ongelmista ja etiketistä on aika turhaa. Facebookissa käyttäytyminen ei edellytä sen kummempaa kuin muukaan kylän väen nähden ja kuullen tapahtuva toiminta.

Suosittelen muidenkin ilmiöiden, ongelmien ja kehitystarpeiden tarkastelua pitkien kehityskulkujen näkökulmasta. Nykyisyys ja tulevaisuus hahmottuvat selkeämmin.