Yhteistyössä on lupaavin apu

Riepu Pakoma ja Anu Raijas (HS vieraskynä 10.8.2010) esittävät ilmeisen osuvasti, että lapsiperheiden enemmistölle isoin ongelma on ajan eikä rahan riittävyys. Ongelman lieventämiseksi he esittävät yhteiskunnan tuella kokonaan tai osittain eli verovähennysten tuella palkattua kotiapua.

Ratkaisun etsiminen ensisijaisesti palkatun työvoiman avulla on ongelmallista.  Se kohdentuisi vain sattumalta sellaisille vanhemmille, joilla on suurin tarve vapaampaan ajankäyttöön, koska avunsaanti riippuisi muiden harkinnasta tai omasta varallisuudesta. Menettely ohjaisi koti- ja hoivatöiden pysymiseen tasa-arvotavoitteiden vastaisesti pienipalkkaisena naisten työnä. Edelleen se ohjaisi epäeettiseen köyhien maiden äitien houkutteluun ulkomaille hoivatöihin, eroon omista lapsistaan. Viimeksi mainitusta on jo paljon esimerkkejä Etelä-Euroopassa. Raharatkaisu ei todennäköisesti vahvistaisi jo nyt perinteeseen verrattuna poikkeavan vähäistä ihmismäärää lasten ympärillä kotioloissa. Ja lopuksi: julkisen sektorin menoja ei voi lisätä, niitä on olennaisesti vähennettävä nykyisestä.

Nykyaikaan sopivien kotitalouksien välisten, ensisijaisesti palkattomien, yhteistyömallien kehittäminen näyttää vaihtoehdolta, johon kannattaisi käyttää aikaa ja vaivaa. Se ei ole etukäteen tuomittu upottavaksi umpikujaksi kuten jatkuviin ja todennäköisesti kasvaviin rahapanostuksiin perustuvat mallit.  Yhteistyöhön perustuvat kokeilut voivat rationaalisesti päätellen johtaa merkittävään ajansäästöön kotitalouksien hoivatöissä sekä rahansäästöihin kotitalouksissa ja julkisella sektorilla. Niitä voidaan luultavasti soveltaa myös vanhusten hoivaan ja ne voivat ratkaista monien osalta yksinäisyyden tuottamia ongelmia. Ne voivat tuottaa myös oivia keinoja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.

On ilmeistä, että kotitalouksien yhteistyömallien kehittäminen ei ole helppoa, koska esimerkiksi perinne hoivatyöavun järjestämisestä vain lähisukulaisten tai palkatun työvoiman avulla on vahva.  Suomalaisten hyvinvoinnin ja  suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn parantamiseksi kannattaa kuitenkin yrittää kotitalouksien nykyaikaan sopivien yhteistoimintamallien kehittämistä.

--
Olen kehitellyt tästä blogista ilmeneviä ajatuksia lisää. Tämän hetkisiin (kevät 2012) ajatuksiini ja ehdotuksiini pääset tutustumaan parhaiten täällä.