keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Pätevä yhteiskuntatieteen maisteri leikkaa umpisuolesi

Antaisitko sinä pätevän yhteiskuntatieteen maisterin leikata umpisuolesi?

Et varmaan antaisi, mutta Suomen Akatemian ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Hanasaaressa järjestämä kokous näkee vastaavan tapaisesti lääketieteen päteväksi näkökulmaksi yhteiskunnan monimutkaisen muuttumisen aiheuttamien ongelmien hoitamisessa.

Kokouksessa joukko lääkäreitä, vahvistettuna muutamilla muiden alojen ihmisillä, on pohtinut suomalaisnuorten hyvin- ja pahoinvointia.

Suositukset ovat perinteellisiä ja odotettuja. Yhteisestä kukkarosta pitäisi saada taas kerran rahaa. Asiantuntijoita pitäisi palkata entisten lisäksi neuvomaan ja valvomaan nuoria sekä heidän vanhempiaan. Opettajia pitäisi palkata lisää luokkakokojen pienentämiseksi. Rahaa tarvittaisiin myös tuloerojen tasoittamiseksi, koska nuorison pahoinvoinnin syyksi nähdään suurelta osin köyhyys.

Suositukset voivat olla oireiden tilapäistä lieventämistä ajatellen jopa viisaita, mutta ongelman ratkaisua ajatellen ne ovat merkityksettömiä. Jos nuorison pahoinvointi tai sen lisääntyminen on totta ja sen syy jollain olennaisella tavalla piilee palkattujen neuvojien puutteessa tai köyhyydessä, niin aikaisemmin olisi pitänyt olla valtavasti enemmän nuorison pahoinvointia. Sellaisesta ei ole viitteitä. Ennen 1800-luvun loppupuoliskoa väestön enemmistöllä ei ollut aineellista hyvinvointia ja ainoat palkatut neuvojat olivat pappi sekä lukkari. Vain pieni vähemmistö pääsi käymään koulua oppilasmäärältään keskimäärin paljon nykyistä suuremmissa luokissa.

Olisi huomattavasti johdonmukaisempaa päätellä, että ongelmien mahdollinen lisääntyminen johtuu ammattineuvojien lisääntymisestä kuin heidän vähyydestään.

Kokouksen puuhat tarkoittavat hyvää, mutta ne ovat hyvin ongelmallisia, jos päätöksentekijät ottavat ne olennaisina ohjenuorina yhteiskunnan resurssien suuntaamista suunniteltaessa. Päättäjien pitäisi nähdä, että mahdollinen ongelma ei johdu puuhakkaiden neuvojien puutteesta ja että se edellyttää syiden ja ratkaisujen etsimistä ehkä aivan muualta kuin kokouksen ostoslistalta.

Syitä kannattaa etsiä toisaalta myös sen vuoksi, että oikeat ratkaisut voivat osoittautua pitemmän päälle yhteiskunnalle paljon halvemmiksi kuin oireiden hoitaminen.

Media osallistuu valitettavasti osaltaan päätöksentekijöiden harhaan johtamiseen. Siitä on esimerkkinä tämän päivän (17.2.2010) Helsingin Sanomien toinen pääkirjoitus otsikolla ”Luokat pienemmiksi”. Pääkirjoitustoimittaja on nielaissut Hanasaaren kokouksen puoskarointilääkkeet karvoineen ja nahkoineen.

--

PS Tuli kirjoitettua sen verran pisteliäästi, että piti lukea yön yli nukuttua vielä uudestaan Hanasaaren konsensuskokouksen "lausumapaperi".

Kyllä siinä on asiallinen peruslähtökohta. Paperissa "arvioidaan lääketieteen toimintatapoja olemassa olevan tutkimustiedon perustalta". Silti etsitään vastausta esimerkiksi kysymykseen "Miten ehkäistä nuorten pahoinvointia?" Siis mennään alueelle, jossa lääketiede ei melkoisella todennäköisyydellä anna edes oikeansuuntaisia vastauksia. Tämä olisi tuollaisten kokousten osallistujien ja myös päätöksentekijöiden tärkeätä ymmärtää.

Erityisen vakava ongelma raportissa on esittää asiat siinä valossa, että nuorison mahdollinen pahoinvointi johtuisi perimmiltäänkin vanhempien alhaisesta koulutus- ja tulotasosta tai yksinhuoltajuudesta. Historiallinen vertailu viittaa vahvasti siihen, että ongelmien kartoitusta ja hoitoa tarvitsevat syyt muhivat nuorten suuren enemmistön elämässä, oireet vain nousevat useammin pintaan köyhempien ja vähemmän koulutettujen keskuudessa syiden kumuloitumisen pukkaamina. Raportti ohjaa virheelliseen turvallisuudentunteeseen sekä virheellisiin toimenpiteisiin.

Lisäys 22.3.2010: Psykiatreille, psykologeille sekä erilaisille perhetutkijoille suositeltava lukemisto on VTT Katja Yesilovan väitöskirja "Ydinperheen politiikka" (2009). Se voi auttaa vapautumaan ydinperheontologian oravanpyörästä ja suuntaamaan tutkimusta tieteellisempään sekä tuloksellisempaan suuntaan. Välttämätöntä tuon kirjan lukeminen on tutkimuksen rahoituksesta päättäville.

Kannattaa pitää mielessä myös kaava n(n-1)/2
-

Argumentointivirheiden näkökulmasta Duodecimin väen toimintaa voinee luonnehtia hätäisen päätelmän ja  (omaan) auktoriteettiin vetoamisen kumulaatioksi.

5 kommenttia:

  1. Ajankohtaista käsitystä kommentoit. Tässä tämänpäiväinen uutinen.


    http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/pojat_ovat_yksinaisempia_kuin_tytot_1476869.html

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista.

    Tukee ainakin omasta mielestäni narinoitani.

    Ei tuon ikäisten poikien yksinäisyys johdu vanhempien köyhyydestä tai yksinhuoltajuudesta vaikka siinä jotain korrelaatiota olisikin.

    Lisäksi todistaa tuon kitinäni siitä, että nykytutkijat eivät osaa etsiä hoitoa muuta kuin oireiden lievennyspuolelta ja samalla erityisesti ammattineuvojien lisäämisestä!

    VastaaPoista
  3. Kuulin eilen nuorisotilasta, jossa työttämät nuoret vain istuvat, polttavat eikä heillä ole mitään tekemistä. Yleinen arvojen puute ja elämänsisällön onttous tulee nähdäkseni jostain muualta kuin nuorisosta, mutta mistä? Digiyhteiskunnan välinekeskeinen rahanpalvonta ei ainakaan lisää heidän elämänsisältönsä laatua. T. radikaali Terhi

    VastaaPoista
  4. Kiitos,

    nuorison itsensä syyttely ei varmaan kovin hedelmällistä. Vaan ratkaisu tuskin löytyy lääke- tai sosiaalitieteiden nykytarjoomuksistakaan. Vaikea kuvitella että neuvojien ja taloudellisten avustusten lisääminen toisi tehokasta ratkaisua ongelmaan. Alustava vastaukseni kysymykseesi on, että ongelman ydin (ja johon ehkä voidaan vaikuttaakin jollakin tavalla) johtuu aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisestä, ei köyhyydestä, joka näyttää olevan sosiaalitieteilijöiden standardivastaus ja ilmeisen irrallaan reaalimaailmasta.

    VastaaPoista
  5. Lääkäreiden ja muiden ammattikuntien huolehdinnat lasten ja nuorten ongelmista ovat tarpeellisia, koska me aikuiset tarvitsemme terapeuttista keskustelua siitä, miten luomamme tai ainakin ylläpitämämme maailma murjoo lapsiparkojamme. Tähän voi littää kaikenlaiset downshifting-tyyppiset muotipuheet, joilla pidämme niinikään yllä mahdollisuuksien maailmaa, lohduttavaa tunnetta, että asiat voisivat olla toisin. Oikeasti ne eivät muutu vaan kakruja jauhetaan aikuisten nykyisen työelämän ja lasten tulevan työelämän (oppiminen, harrastukset, vuorovaikutustaidot, kansainvälisyyskasvatus) myllynkivien välissä. Tämän tunnustaminen itselle olisi viisauden alku, ehkä myös muutoksen.

    VastaaPoista

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita: