perjantai 21. tammikuuta 2011

Mustat Joutsenet

Tässä kirjoituksessa esittelemäni idea on positiivinen (toki aika pienikokoinen) Musta Joutsen. Se oli vieras eli mikään menneisyydessä ei etukäteen viitannut sen mahdollisuuksiin selkeästi. Sillä oli ja on kuitenkin vahva vaikutus omassa ympäristössään, se toimii hyvin. Sen ilmaantumiselle voidaan jälkikäteen luoda monia hyviä selityksiä.

Se syntyi Helsingin Melojat ry:n pikkujouluissa Naisasialiike Unionin hienon Villa Salinin keittiössä joulukuussa 2001. Olin liittynyt saman vuoden keväällä HeMeen. Tapasin Marja-Tertun, jonka muistin nähneeni Arkeologianharrastajat Ango ry:n retkellä. Totesimme olevamme  kahden aivan erilaisen harrastuksen lumoissa.

Ideahan siitä singahti: järjestetään HeMelle retki, jossa yhdistetään nämä kaksi mieluista, mutta  hyvin erilaista harrastusta. Näin yhdistyisi melontaretkeily sekä arkeologiset löydöt ja niihin liittyvä tutkimustieto. Lähdetään katsomaan kajakeista käsin kivikautisia kalliomaalauksia kirkkaille itäisille järville. Joka toisen vuoden kohteeksi keksittiin myöhemmin sameampi Kokemäenjoen vesistö, jota pitkin voidaan kulkea rautakauden jäljillä kohti Pohjanlahtea. Idean syntyä nopeutti tai sen saattoi jopa sytyttää yhteisen ystävämme, mestarimeloja Anna Leena Lindin yllytys eli eksplisiittinen ehdotus järjestää seuran retki tuolla teemalla.

Ensimmäisenä vuonna meitä oli Repovedellä seitsemän. Sen jälkeen retki on ollut jatkuvasti seuran suosituin ja osallistujia on ollut jopa 20/ retki.

Osaselityksenä suosiolle on täyteläisen ja mielekkään  retki- ja luontoelämyksen lisäksi, että jo ensimmäiselle retkelle lähtivät mukaan Pasi ja Ilkka, joista toinen osaa kirjoittaa ja toinen kuvata, vieläpä erinomaisesti. Näin on saatu vuosittain kuvitettu retkikertomus seuran Pärske-lehteen. Vuoden 2005 retkikertomusta on lainattu jopa akateemikko Eino Jutikkalan elämäkertakirjassa, niin tekstissä kuin takakannessakin. Saimme jo hyvin iäkkään, mutta vireän akateemikon oppaaksemme tutustuessamme retkellämme Jutikkalan kartanomuseoon.

Muinaismelontaretkien suosiota selittää mielestäni myös se, että HeMen toimintatapa on  perustunut seuran perustamisesta asti hyvin suunnitelmallisesti yhteistyölle, osallistumiselle ja kaupallisuuden välttämiselle.

Positiivisten Mustien Joutsenien lentoonlähtöön ei siis riitä vain idean jul(k)istaminen, vaan useimmiten tarvitaan myös monipuolista ja -tasoista yhteistyötä, taitavaa viestintää, sopivaa maaperää sekä aikaa.

Yllytän tämän blogin lukijoita arvioimaan ja yhdistelemään tuttuja asioita uusilla tavoilla, se voi tuottaa iloa ja hyötyä niin itselle kuin muillekin kanssaeläjille monella eri tavalla.

Muinaismelontaretkien kertomukset kuvineen ovat luettavissa täällä.Vielä hienompi tapa tutustua retkien antiin on ilmiintynyt tämän blogin kirjoittamisen jälkeen eli marraskuussa 2011. Ilkka ja Pasi tekivät korkeatasoisen kuvakirjan muinaismelontaretkien 10-vuotisjuhlan kunniaksi ja saivat HeMen tuon kirjan kustantajaksi. Mainittakoon, että edellä jo mainittu Anna Lind on kahden toverin kanssa julkaissut keväällä 2012 kirjan "Vesille kajakilla". Siitä lisää myöhemmin.
--
Talebin kirja on suositeltavaa lukemista esimerkiksi niille, joita ihmetyttää pörssianalyytikkojen ennusteiden kroonisesti heikko osuvuus, taloustieteen ns. Nobelin palkinnon jakokriteerit tai jotka soveltavat gaussin käyrää innolla kaikenlaisten ilmiöiden arviointiin. Myönnän itse ylisoveltaneeni tuota käkkyrää liikaa ja vääriinkin kohteisiin, tähän asti..


Kirjallisuus ja lehdet:


Kulha, Keijo K. : Jutikkala. Tinkimätön akateemikko. Edita 2006.
Lind Anna Leena, Saarto Ari, Soikkeli Markku: Vesille kajakilla. Tammi 2012.
Muinaisretket 2002-2011. Helsingin Melojat. (toim. Ilkka Salmi ja Pasi Mäenpää). 2011.(Omakustannekirja joka on tehty Ifolorin palvelun avulla, painettuja kappaleita on nähtävissä esim. HeMen vajoilla kesäkaudella).
Pärske,  Helsingin Melojat ry:n lehti
Taleb, Nassim Nicholas: Musta Joutsen. Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Terra Cognita 2010.