keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Sanomalehdet vuonna 2020?

Seuraavassa ilmaisia ennusteita ja neuvoja sanomalehtiä julkaiseville yhtiöille, jotka ovat olleet jo muutaman vuoden hyvin huolissaan mediamaailman muutosmyllerryksestä.

Kerran viikossa tai harvemmin ilmestyvät lehdet ilmestyvät paperisina vielä vuonna 2020. Niiden muodonmuutos ei ole vielä selkeästi näkyvissä. Mutta useammin kuin kerran viikossa ilmestyvät lehdet - jos ilmestyvät - ilmestyvät kymmenen vuoden kuluttua vain sähköisessä muodossa.

Jos sanomalehden elämänkaaren halutaan jatkuvan uudessa olomuodossa, mutta vanhalla ydinajatuksella eli toimitettuna uutisvalikkona, joka tarjoaa asiantuntevaa taustoitusta uutisille, niin tilaushinta on kitisemättä laskettava vähintään puoleen nykyisestä ja etenkin, jos halutaan, että levikki laskee enintään puoleen nykyisestä. Tärkein syy on, että kalliimmalla hinnalla hyväkään toimitettu uutisvalikko ei mene kaupaksi tarpeeksi monelle. Painava lisäsyy tilaushinnan roimalle laskuvaateelle on, että paino- ja jakelukulujen poistumisen pitää näkyä hinnassa. Roima hintaetu paperisesta versiosta digitaaliseen siirtyessä on myös omiaan lisäämään tilaajien halukkuutta jatkaa sähköisen lehden tilaajina.

Mikäli tulot eivät riitä entisen palvelusortimentin ylläpitämiseen, niin pitää vähentää toimittajia ja harjoittaa toissijaisempien aihealueiden osalta syvää yhteistyötä muiden lehtien, free lancereiden ja asiantuntijoiden kanssa. Tärkeimpiä eli omaa toimittajapanostusta vaativia aihealueita lienevät vain yhteiskunta, oman ydinalueen uutiset, kulttuuri sekä jokin osa hömpästä. Urheilu lienee toissijaisia sektoreita, joissa voidaan harjoittaa yhteistyötä tai alihankintaa tavallista enemmän.

Erityisen tärkeää on nopea siirtyminen paperilehteä kätevämpään, mobiiliin sanomalehdenlukulaitteeseen. Se madaltaa erityisesti nuorempien kynnystä alkaa uutisvalikon tilaajaksi. Lukulaitetta ei ole viisasta järjestää suljetuksi, vain omaa lehteä tukevaksi. Sen pitää olla myös normaalin nettiselailun ja sosiaalisen nettileikittelyn mahdollistava sekä myös digitaalisten kirjojen lukulaite ja puhumiseen ja kirjoittamiseen soveltuva. Tällaisten vehkeiden suosio tulee olemaan suuri. "Lehden" eli toimitetun uutisvalikon tilaushinta voi sisältyä kulttuurivempulan kuukausimaksuun tai päinvastoin. Erityisen hyvä on, jos maksuun sisältyy myös monen megan paksuinen laajakaistayhteys. Sellaisenkin paketin kokonaishinnan on oltava alle 15 €/kk, mieluiten alle 9 €/kk. Puheluiden ei sentään tarvitse sisältyä tähän hintaan. Jakelu ja "lukulaite" sisältyvät myös nykyisin lehden hintaan.

Uusi formaatti tarjoaa monia oivia lisätienestimahdollisuuksia uutisvalikon kustantajalle. Minä olisin esimerkiksi jo monta kertaa tilannut jonkin lehdessä esitellyn kirjan oitis sähköisenä (kuvitteelliseen) lukimeeni, jos se olisi onnistunut kohtuuhinnalla (5-9 euroa) ja viemällä kursori kirjan julkaisutietojen päälle ja naksauttelemalla hiiren oikeanpuoleista näppäintä.

Yhteiskunnan, hyvinvointivaltion ja demokratian kannalta on hyvin toivottavaa, että taustoittavaa tietoa tarjoavat sanomalehdet selviävät muodonmuutoksesta ja saavat yhteensä edes 500 000 kappaleen levikin, joka merkitsee vähän yli 25 prosenttia talouksista. Neuvoillani voidaan päästä jopa yli miljoonan levikkiin.

Kilpailun kynnys alalla tulee myös madaltumaan, koska mukaan pääsee suhteellisen halvalla. Tarvitaan ennen muuta innostunut toimittajaryhmä, joka hallitsee pari keskeisintä aihealuetta. Aito kilpailu olisi provinssimme, sanomalehtialan sekä myös Helsingin Sanomien edun mukaista.

Laajakaistan aiheuttama mullistus ei suinkaan koske vain media-alaa, se sattuu vain luonteensa puolesta olemaan alkupäässä. Turvassa ei ole edes hoiva-ala, vaikka niin vielä yleisesti luullaan.

--


Tästä eteenpäin oleva on kirjoitettu 12.3.2010

Helsingin Sanomien nettisivuilla on avattu keskustelu sanomalehtien tulevaisuudesta.

Pikaisesti silmäillen hyvin harva muu kommentoija näytti olevan tietoinen teollishistorian "hintasuosituksista" mikä jälleen kerran osoittaa että jonkinmoiset tiedot menneisyydestä auttavat näkemään selkeämmin tulevaisuuden usvien lävitse.

On kyllä myönnettävä, että HS:ssä ollaan selvästi otettu askel oikeaan suuntaan. Tarjolla on digitaalinen vaihtoehto vain vähän yli puoleen hintaan eli 180 eurolla. Jos ottaa huomioon 22 prosentin alvin, jota ei tarvitse maksaa paperia tuhlaavasta versiosta, niin hinta on jokseenkin puolet paperiversiosta.

Huomioon on kuitenkin otettava, että HS tarjoaa digiversiota selvästi ikään kuin sekundavaihtoehtona ja salakähmäisesti. Digivaihtoehtoa ei löydy HS:n nettisivujen normaaleista tilauskohdista ja kaiken lisäksi pelkän digivaihtoehdon tilaajat saavat huonommat arkisto- ja muut lisäpalvelut.

Suosittelen digivaihtoehdon tarjoamista vielä hieman halvemmalla, mutta ennen kaikkea rinta rottingilla sekä aivan samoilla digimausteilla kuin digillä höystettyä paperiversiota.

Jokainen voi mielestäni joka tapauksessa jo nyt heti lopettaa paperiversion tilaamisen ja siirtyä ympäristöystävällisempään digiversioon, jos laajakaistan paksuus siihen riittää.

Mieleen tuli vielä, että voisi olla aika iso tuki provinssimme pysymiselle kehityksen rattailla, jos HS isona toimijana alkaisi tosissaan edistämään asiakkaidensa siirtymistä paperittomaan lehdenlukuun. Nuoremmat ikäluokat ovat siihen jo ilmeisen kypsiä.

Oma HS Next -blogiin kirjoittamani kommentti löytyy tästä.